Lueskelin Valtioneuvoston 02/2017 julkaisemaa Pilkahduksia tulevaisuuteen - digitalisaation ja robotisaation mahdollisuudet esitystä, missä listattiin sosioteknisten innovaatioiden Top Ten. Yhtenä innovaationa mainittiin superkykypalvelut. Optiikan, elektroniikan ja tietotekniikan nopea kehitys on luonut meille superaistit.
Nyt jo käytämme osana arkipäivää modernia kartan ja kompanssin yhdistelmää, navigaattoria. Käännösohjelmat saavat meidät ymmärtämään vieraita kieliä. Tarkistusohjelma korjaa kirjoitusvirheemme. Apuvälineiden avulla meistä tulee siis monen alan asiantuntijoita.
Monet visioiduista superkykypalveluista ovat riippuvaisia yhteisöllisyydestä. Joukkoistetun tiedon avulla esim. kännykkämme varoittaa ennalta maanjäristyksestä. Kykenemme keinoälyn, vertaisverkkojen ja robotisaation avulla tuottamaan yhä suuremman osan tarvitsemistamme tuotteista ja palveluista lähiyhteisöissä.
Olemmeko valmiita toimimaan vielä enemmän yhteisöissä, osallistumaan omatoimiseen yhteisölliseen työhön? Vaarantuuko yksilösuojamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti